Paperia / Paper

Mielenkiintoisia paperinkäyttötapoja joihin olen törmännyt viimeaikoina.

/

Some interesting usage for paper I've recently come across.

yllä / above Ch'ng Yaohong, #1, from Paperscapes, 2008
alla / below Yuko Nishimura, Kami-an, 2000

Väliaikaista / Temporary

Local Architecture: Chappelle provisoire de St-Loup, 2008
Pauno Pohjolainen: Icon, 2001-2001


Kirkon remontoinnin ajaksi Local Architecture rakensi väliaikaisen kappelin lähettyville. Kappeli sijaitsee St-Loup:ssa Ranskassa. Puinen rakennus muistutti kuvanveistäjä Pauno Pohjolaisen teoksista. Molemmat käsittelevät pyhää tilaa puumateriaalilla.

/

While a church was being renovated Local Architecture built a temporary chappel near by. The chappel is situated in St-Loup, France. This building reminded me of work of sculptor Pauno Pohjolainen. Both create sacred space with wood material.

Muualta / From Elsewhere

Lens Culture Photography Weblog
on yksi suosikkiblogejani.
/
is one of my favourite blogs.

Patti Smith rocks.

Japanilaista valokuvaa / Japanese Photography

Sato Sintaro - Twilight Zone

Japan Exposures esittelee japanilaista nykyvalokuvaa. Sivuilta voi tilata kirjoja ja lehtiä tai valokuvausvälineistöä, lukea arvosteluja ja uutisia. Visuaalista mielihyvää on siis tarjolla informaation kera. Etusivulle aukeaa Sato Shintaron teos Twilight Zone-sarjasta. Taiteilija kuvaa Tokiota hätäuloskäytävien portaikoista keskittyen kaupunkinäkymään iltahämärässä, jossa keinotekoinenvalo ja luonnonvalo sekoittuvat toisiinsa.

/

Japan Exposures gives an insight to Japanese contemporary photography. There are books and magazines to order, even photography equipment, with a variety of artist and exhibition reviews and information. On the front page is a piece by Sato Shintaro from the series Twilight Zone. Artist captures townscapes of Tokyo from emergency staircases in the dusk when artificial and nature light blend together.

Vielä kerran Bigaku / Once again Bigaku

Villa on the Wing, 2007, Nagano, Milligram architectural studio


Uusin Minna Eväsojan kirjan lainan jo kolmatta kertaa. Kirja on antanut niin paljon pohdittavaa. Kirjan lopussa oleva arkkitehtuuriosio avasi koko kirjaa ihan uudella tavalla. Arkkitehtuuri konkretisoi ympäristönsuunnittelun, taiteen ja estetiikan ydinajatuksen, spiraalimaisen kierron ja kasvun sekä jaon yksityiseen ja julkiseen. Japanilainen estetiikka on ihmisen ja luonnonharmoniaa, näiden kahden toistensa täydentämistä. Näin ainakin ymmärsin kirjan luettuani. Sain uusia näkökantoja ympäristöön ja termejä omalle estetiikalle.

/

I re-burrowed Minna Eväsoja's book already third time. The book has given me so much to think of. THe architecture chapter in the end in a way give a whole new insight to the subject. Architecture made environmental design, art and aesthetics more clear in a very concrete way. This is spiral movement and growth and dividing space into public and private. Japanese aesthetics is harmony between human and nature, completing each other. Or that is how I understood it. I got new aspects to environment and terms for my own aesthetics.

Vaaseja / Vases

Löysin Dwell Daily blogista
ihastuttavia vaaseja. Taiteilija Mitsuru Koga on tehnyt meren rannalta löydetyistä luonnonkivistä pienen pieniä maljakoita. Ne onnistuvat olemaan uskomattoman herkkiä ja suloisia, samalla vahvoja ja voimakkaita. Taiteilijan nettisivuilla on lisää ihasuttavia teoksia. Jalalliset pikkukivet toivat mieleen omat kipsipallukat elikkäs Hyviä aikeita-installaatio. Koga kirjoittaa sivuillaan kauniisti ihmisen ja luonnon yhteistyöstä teoksissaan. Taas sitä japanilaista estetiikkaa. Pitänee tutustua laajemmin aiheeseen.



/

I found lovely vases from Dwell Daily Blog. Artist Mitsuru Koga uses found stones from sea shores to create teeny-weeny vases. I find them both extraordinary sweet and fragile, and at the same time strong and even powerful. There are other charming pieces on the artist's home page. Little stones with feet remind me of my own plaster bubbles, ie. Good Intentions. Koga writes gracefully of the relationship and collaboration of human and nature. Once again I'm on Japanese aesthetics. I probably should do some more research on it.

Tukeudun kulttuuriin / I lean on culture

Ensimmäisiä taiteilijoita joista kiinnostuin olivat impressionistit. Ensimmäinen suosikkini oli van Gogh, tykkäsin väreistä ja voimakkaista siveltimen vedoista. Aloin itse maalata palettiveitsellä. Myöhemmin (varsinaisten) impressionistien joukosta on löytynyt hieman hienovaraisempia tuttavuuksiakin. Esimerkiksi Claude Monet. Monet'han on se heppu joka "antoi" nimen impressionisteille ja maalasi niitä kukkatauluja. Kuuluisat maalaukset syntyivät taiteilijan omassa puutarhassa Givernyssä.



Olen edelleen lueskellut Bigaku-kirjaa ja kiinnostuin erityisesti puutarhataiteen osiosta. Kuvakollaasissa yllä on keskellä nappaamani syyskuva Vaajakoskelta, ja siitä tuli visuaalinen kytkös Monet'n töihin ja puutarhoihin. Oma puutarha rajoittuu ikkunaludalle, mutta kuten arkkitehtuurissa, puutarhasuunnittelussa minua kiinnostavat myös piirretyt suunnitelmat sellaisenaan. Luonnon muokkaaminen taideteokseksi on haastavaa olipa sitten tarkoituksena harmonisen tilan luominen tai väri-ilottelu. Pikainen internet-tutustuminen Monet'n puutrahoihin osoittautui niin mielenkiintoiseksi että aihe vaatii lisää tutkimusta.


Turha tieto: Työtuolini on liian matala joten tuen takalistoni Honour & Fleming'in Maailman taiteen historiaan. Samalla korvissa pauhaa Ludvig van B:n yhdeksäs.

/

My first interests in Art were the Impressionists. Soon my favourite was van Gogh, I liked the colours and strong brush strokes. I started to use palette knife to paint myself. Later I found other interesting artist among the Impressionists. For example, Claude Monet. Monet was the guy "giving" the name to the whole Impressionist movement. He painted those famous flower paintings in his garden in Giverny.

I've been still browsing a book about Bigaku, Japanese aesthetics and I particularly payed attention on gardening section. In the picture collage above is in the center is a snap shot of mine from a local river shore, it gave a visual reminder of Monet's work. My own garden unfortunately is limited by my windows, but as in architecture, in gardening too, drawn plans are interesting and beautiful by them selves. Enhancing nature in to an artwork is challenging whether you try to create a harmonious place or a play with colours. Quick internet acquaintance with Monet provedd so inspiring that I think I'm going to do some more research on him.


Useless fact: My work chair is too low, so I'm sitting on Honour & Fleming art history book. While listening Ludwig van B.

Kauniita kirjoja / Beautiful Books

Kirjat inspiroivat sisäisesti ja ulkoisesti. Nautin suunnattomasti kirjahyllyn järjestämisestä. Aakkosjärjestyksessä tekijän ja aiheen mukaan. Aikaisemmin käytin samaa systeemiä kuin kirjastot, mutta totesin sen kotikäytössä hankalaksi. (Tai en vain osannut.)

Liityin eilen MyArtSpace:iin. Sivusto vaikuttaa melko laadukkaalta, mutta hieman raskaalta ja käyttäminen oli aluksi monimutkaista. Mutta kyllä sen sitten tajusi. Latasin vasta muutaman kuvan ja innostuin katselemaan muiden töitä. Löysin eilen valtaisan ihanan paperitaiteilijan jonka silputut kirjat muuttuivat perhosiksi tai orgaaniseksi nauhaksi ("Toi näyttää ihan avaruusoksennukselta! Siistiä!"). Innoissani sitten unohdin lisätä suosikkeihin.

Tässä yksi innostava kirja internetin syövereistä kalastettuna.

/

Books inspire me both inside and outside. I enjoy tremendously arranging my book self. That's alphabetically order by subject and author. I tried the same system they use in libraries but it proved to be a bit difficult in home usage. ( I just didn't know how..)

Yesterday I joined this MyArtSpace. It seems quite decent, though a sort of heavy for my computer and simple things like uploading pictures and creating portfolios was at first a bit hard. But okay, I got it in the end. I just put up few pictures and started browsing other's works. I found this wonderful, wonderful artist working with paper and naturally forgot to bookmark his or her page. This artist cut books into flying butterflies and organic weavery (Wow! That looks like alien puke!")

Here's one interesting book I've come across recently in the depths of the internet.



Tämä on portugalilaisen taiteilijan Nuno Nunes-Ferreiran nimetön työ Books-sarjasta. Minusta se on valtavan hieno. Yhtäaikaa yksinkertainen että koskettavan syvä. Taiteilijalla on myös mielenkiintoisen näköinen nettisivu.

/

This is from Portuguese artist Nuno Nunes-Ferreira's untitled book serie. I Love it, I love the idea, I Find it both simple and strikingly deep. He also has a nice looking webpage.

Voiko paikkaa kaivata niinkuin ihmistä? / Is it possible to miss a place like a person?

"Ich möchte ein Eisbär sein.."

Minulla on ikävä Berliiniin. Mieleen tulvii muistikuvia sykäyksinä, hetkinä, tuntemuksina. Muistan katujen kulmia, metron penkkejä ja Mauerparkin patsaita.
Berliinin tunnelma on luova ja kasvava, se haastaa tekemään uutta. Ja se on upea tunne.

/

I miss Berlin. I get pulses of memories in my head, glimpses of moments and feelings. I remember street corners, metro benches and statues in Mauerpark. Atmosphere of Berlin is creative and growing, it challenges to do new things. And that is an incredible feeling.


Hetken laulu:

/

Music of the moment:

Urasuunnittelua, eli mihin minä haluan mennä?

Sain tähän pohdintaan idean jo puolisen vuotta sitten Lisa Callin tekstiilitaideblogista, josta navigoin myös Art Biz Blogiin. Taideopiskeluaikanani en juurikaan vaivannut päätäni kuinka tulisin taiteella toimeen. Tuudittauduin ajatukseen "läpimurrosta" kovalla työllä tai että minut "löydetään". Uskoin että lahjakkuus ja kova työn teko ovat riittäviä menestykseen taiteilijana.
En miettinyt millainen taiteilijan ura on tai millaisen haluaisin tulevan urani olevan. En halua kuluttaa voimavarojani itseni tai muiden sättimiseen vaan käyn tuumasta toimeen ja koetan kirjata ylös muutamia asioita joita haluan.

Kaksi amerikkalaista esimerkkiäni tuntuvat välillä olevan aivan toisesta maailmasta. Sellaisesta maailmasta jossa markkinoidaan, luodaan tavoitteita ja budjetteja, sekä toteutetaan niitä. Minä istun koneellani ja mietin onko minulla varaa vuokrata työhuone ja vaikka olisikin jaksanko palkkatyön lisäksi edes käyttää sitä. Tärkeimäpänä neuvoista jäi kuitenkin käteen nämä: on helpompi ottaa pieniä askelia kerrallaan ja pienistä puroista kasvaa isoja jokia.
Minun pitää muodostaa tavoitteita ja jakaa ne suunnitelmiksi joita voi ihan oikeasti joka päivä toteuttaa. Askel kerrallaan. Ei minua kukaan löydä. Minun pitää löytää itse oma väyläni.

Haluan:
1. Tehdä taidetta. Kehittyä ja nauttia siitä, oppia uutta, luoda.
2. Saada toimeentulon omasta työstäni ja/tai sivutuloista jotka mieluiten liittyvät taiteeseen.
3. Nauttia vapaa-ajasta, ystävistä ja perheestä.

Mitenkähän tämä sitten tapahtuisi. Jaataampa hieman alaotsikoihin.

1. Taide
Minulle taiteen tekeminen ja siinä kehittyminen tarkoittaa ahkeraa työn tekoa. Pitää kokeilla ja tehdä, erehtyä ja oppia. Näin voi nähdä työnsä yhä uudelleen ja uudelleen uudessa valossa ja pystyy kehittämään sitä. Tekemisestä nauttiminen ja uskallus tehdä virheitä ja huonoja töitä ovat myös tärkeitä. Minun on osatttava antaa itselleni lupa epäonnistua ja käyttää sitä välineenä työskentelyn kehittämiseen. Minun pitää pystyä ottamaan kritiikkiä vastaan myös siitä huonosta työstä ja sitten parantaa.

Uuden oppiminen tarkoittaa myös tiedon hankkimista. Minun pitää nähdä ja kokea. Tämä tarkoittaa opiskelua omatoimisesti tai lisäkoulutusta. Se tarkoittaa oman alan tapahtumien seuraamista ja keskustelun seuraamista ja siihen osallistumista (sitähän tämä blogi on?). Matkustaminen on myös tärkeää. Toisia kulttuureja kohdatessa pystyy hahmottamaan omaansa paremmin.

Voin tietysti vakiinnuttaa tyylikseni medioista toiseen hyppimisen, mutta kaipaan ihan rehellisesti töihini jotain kantavaa yhdenmukaisuutta. Kenties niissä on jo, mutten vain osaa kiteyttää sitä. Tämä selkeytyy vain sillä työn teolla. Kirjoittaminen auttaa myös! Se on minulle vielä vähän hankalaa, päivittämällä blogini tasaisin väliajoin voisin oppia kirjoitusrutiinia. Millaisia työskentelyrutiineja voisin keksiä taiteen tekemiseen?


2. Toimeentulo
Haluan keskittyä omaan työhöni ilman palkkatöissäkäyntiä, mutta realismi on se että en voi ansaita elantoani vielä pelkästään taiteella. Minun pitää miettiä millaisilla töillä voin elättää itseni mielekkäästi. Mainitsemani pienet purot voisivat olla myös tuloja käsitöistä, graafisesta suunnittelusta, kirjoittamisesta ja ihan palkkatöistä. Haluan tietysti taidemyynnin ja apurahojen yms olevan pääosa toimeentuloani, mutta en pysty nyt laskemaan niiden varaan. Olen luova, minun pitää keksiä luovia ratkaisuja. (Ja kyllä sitä satunnaisen viikonlopun voi kiivetä suklaakoneen sisään ja siivota sen.)

3. Vapaa-aika
Taide on työni ja elämässä on muutakin kuin työtä josta haluan nauttia. Haluan juosta maratonin, oppia kutomaan ja ajamaan autoa. Haluan uida turkoosin värisessä meressä ja poimia mustikoita. Haluan käydä ulkona kaveriporukalla, viettää koti-iltaa ja käydä mökillä. Haluan juoda mummon kanssa kahvia ja leipoa pullaa. Ihan vain nauttia niistä ihmisistä ja asioista jotka ovat minulle tärkeitä, työn ulkopuolella.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Tavoitteiden selkeyttäminen auttaa saavuttamaan niitä. Minusta on ihan okei, että minulla ei ole juurikaan vastauksia vielä, tärkeintä on että edes osaa kysyä, uskon että ne vastauksetkin vielä löytyvät.

Nettisivujen päivitystä

Nettisivujen päivitys on tuskallista: tuntuu että opin jatkuvasti niin paljon uutta tehdessä että ennenkuin on valmis, tietää jo mitä haluisi uudistaa. Olen koettanut olla kärsivällinen ja koota ajatuksia ja ideoita, testata ja toteuttaa. Tekninen taitoni nettisivujen rakentamisessa on täysin itseopittua, toisaalta se ainakin pitää rakenteen yksinkertaisena..

Ensimmäinen uudistus oli layout. Vanhojen sivujen ulkoasu alkoi tympimään jo ennenkuin sain sisällön kokonaisuudessaan valmiiksi. Tähän versioon olen jopa ymmärtänyt tehdä sisällön suurimmaksi osaksi ensin ja sitten vasta miettiä asettelua. Pyrkimyksenäni on saada sivuista mahdollisimman yksinkertaiset, mutta samalla mielenkiintoiset ja riittävän monipuoliset.. Onkohan moinen edes mahdollista?

Nykyisten sivujen sisältö on käytännössä internet portfolio. Haluaisin kuitenkin saada sivuille enemmän informaatiota. Pyrin tuottamaan sisältöä jotai itse kaipaan tai jota arvostan eri taiteilijoiden sivuilla: tarinaa teosten takana, sisällöstä, materiaalista, tekniikasta. Ja hyviä kuvia jotka ovat kuitenkin järkevän kokoisia ja helposti navigoitavissa. Uusille sivuilleni olen lisäämässä rutkasti kuvia. Aion myös lisätä sivuilleni yhden videoteoksen jonka muokkaan verkkoteokseksi. Internet taiteen esityspaikkana mielestäni uskomattoman hankala, mutta aion yrittää koska tämä tilaton tila on myös uskomattoman mielenkiintoinen. Sanoisin moniulotteinen jos ykköset ja nollat voisivat sitä olla.

Haluan sivuillani myös kertoa verkostoista joita netissä käytän, siksipä lisäsin linkkejä. En ole vielä päättänyt kertoisinko verkostoista enemmän, tai olisiko järkevä kertoa yhteistyö tahoista tai -henkilöistä.

Nettisivut ovat tietysti sähköinen portfolio, mutta ennenkaikkea ne ovat markkinointia. Nettisivuillani annan kuvan itsestäni. Käytännöllisyys, visuaalisuus ja kommunikointi ovat siis avainasemassa. Haluan niiden kertovan että olen aktiivinen ja samalla aktivoivan minua.

Kommunikointia olen päättänyt parantaa tekemällä sivut sekä suomeksi että englanniksi. Nykyiset sivut on englanniksi, mutta toisaalta sivuilla on niin vähän tekstiä ettei kielellä ole merkitystä juuri kuin navigaatiossa.

Projekti on seissyt nyt melko hiljaisena taas muutaman viikon, olen vakaasti päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada sivut valmiiksi tämän kuukauden aikana. Sitten onkin vuorossa jonkinlainen mainoskampanja ja uusi päivitys ripeästi uuden teoksen muodossa.

24,6 megapikseliä

Vain kuva.

Kirjastosta löytyy

Olen noin puolessa välissä Minna Eväsojan kirjaa Bigaku, japanilaisesta kauneudesta. Kirja on antanut mielenkiintoisia käsitteitä ja selkeyttänyt käsityksiäni japanilaisesta estetiikasta. Berliinissä huomasin taideteoriani olevan kohtuullisen hataralla pohjalla ja olen sittemmin koettanut rakentaa sitä. Japanilaisesta muotokielestä pidän varmaan niistä klisheisimmistä, selkeistä linjoista, viimeistellyistä yksityiskohdista ja hienostuneesta värimaailmasta. Eväsojan kirja on antanut uusia näkökulmia esimerkiksi teatterin ja kirjallisuuden kautta näihin. Tärkeimpänä asiana on kuitenkin sanojen ja nimien saaminen omille esteettisille käsitteilleni. Kirjat avartavat.

Arkkitehtuurista ja puusta

Välillä tuntuu että saan enemmän inspiraatiota irti arkkitehtuurista kuin kuvataiteesta. Näin kävi jälleen kun löysin Sami Rintalan kotisivuille. Näin joskus talvella jossain kodinkuvalehdessä jutun Rintalan Boxhomesta. Uskomattoman kaunis rakennus! Mittasuhteet, linjat, yksityiskohdat, materiaalit.. Erityisesti eriväristen puiden käyttö sisätiloissa viehättää, muistuu oitis mieleen vaikkapa Nora Tapper tai Pauno Pohjolainen. Puu on materiaalina niin monipuolinen, se on lämmin ja elävä, toisaalta painava, vahva ja kestävä. Siitä löytyy uskomattomia savyjä, luonnon puissa on ihmeellisiä muotoja ja rytmiä.
Vielä takaisin Rintalaan. Hänen töidensä muotokieli on mielestäni aivan ihastuttava. Monet hänen suunnittelemansa talot tuovat mieleen luolat tai teltat, metsästäjä-keräilijöiden asumukset.
Sellaistahan se elämä monesti on nykyäänkin, ainakin näin uran alussa. Vuosi siellä, toinen täällä. Jos käy tuuri niin residenssi muutamaksi kuukaudeksi tai työmatka viikoksi. Pätkätyöläinen seilaa ympäri kuntaa työn perässä. Ehkä sopiva asumusmuoto olisi asuntoauto. Näillä polttoainehinnoilla ja ilmastokatastrofeilla kätevämpi vaihtoehto voisi tosin olla vankkurit ja hevonen.

Kukkia

Andy Goldworthy on yksi kestosuosikeistani. Mielstäni hänen teoksensa saavat katsojan näkemään ympäristön uudella tavalla. Tämä on ihailtavaa. Luonto on ainakin Suomessa niin kovasti läsnä ettei siihen juuri kiinnitä huomiota. Saattaa ajatella vain että se on kaunis. Onhan se, toisinaan mutta ymäristö ja luonto ovat paljon muutakin ja Goldsworthyn teokset alleviivat näitä ominaisuuksia omalaatuisella tavalla. Teokset ovat esteettisiä ja mielikuvituksellisia, silti pysyen materiaalien avulla niin yksinkertaisina. Goldsworthyn taide on luonnonmateriaaleista huolimatta keinotekoista luonnossa, mutta löytää mielestäni tyylikkään tasapainon ympäristön kanssa koska materiaali elää. Teokset hajoavat ja mätänevät, niissä näkyy luonto, joka on elämän lisäksi myös kuolemaa.

Muutama päivä sitten törmäsin lähikaupan lehtihyllyllä puutarhalehteen jonka kannessa komeili Daniel Ostin asetelma. Ost on belgialainen floristi ja netti sivut vakuuttivat minut jonkin asteiseksi faniksi. Floristi oli ensimmäinen toiveammattini kolmen vuoden kypsässä iässä, kuvanveistäjä ei ehkä loppujen lopuksi ole niin kaukana siitä. Ostin kukka-astelmista tuli oitis Andy Goldsworthy mieleen. En oikein tiedä miksi kukka-asetelmia pitäisi kutsua, tässä tapauksessa melko luontevalta tuntuisi sanoa teos. Ostin teoksissa on mielettömän upeita väri- ja tekstuuriyhdeitelyjä, muotoja ja rytmiä. Vaikka materiaalit ovatkin eläviä kasveja tai niiden osia, ne ovat tietyssä elinkaarensa tilassa teoksessa, eivät kuihdu tai lakastu. Tämä erottanee kaksi luonnonmateriaaleilla työskentelevää taiteilijaa toisitaan. Miltä mahtaisi näyttää floristiikka kukilla jotka lakastuvat ja mädäntyvät? Pitänee kokeilla.

Toisto ja rytmi

Kävin läpi jälleen galleriakuvia Berliinistä. Kyllä, minulla on ikävä sinne. Akira Ikeda Gallery oli ensikertaa myöskin haasteellinen löytää, mutta vaivan arvoinen. Tomiaki Yamamoton installaatiot olivat yksinkertaisuudessaan kiehtovia. Ne on rakennettu pyykkipojista ja maalattu. Näyttelyssä alkoi miettiä hyönteisiä ja solubiologiaa, niin orgaanista ankara toisto onnistui olemaan. Minulle teokset pysyivät mielenkiintoisina juuri tämän takia: ihatuttava, jopa hauska maalaus tutun esineen päällä teki toistoon juuri sopivan rytmin.

Richard Long & Hounch of Venison

Hounch of Venison on yksi lempigalleriostani Berliinissä. Muistan ensimmäisen visiittini ja pitkän etsinnän Hauptbahnhofin takana. Vaeltelu kylmänä talvipäivänä oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista; tila oli upea, samoin silloinen Zhang Huanin näyttely.
Viimeksi kävin kuitenkin katsomassa pitkäaikaisen suosikkini, Richard Longin teoksia. Long kävelee. Pitkiä matkoja, kuten nimikin sanoo. Ihailen hänen kykyään tuoda ulkoilmassa tavattavaa kauneutta sisätilaan. Hänen teoksensa kertovat mielestäni erittäin esteettisesti matkasta ja muuttumisesta, aiheista jotka ovat läsnä luonnossa jatkuvasti. Hänen teoksiensa mittakaava on valtaisa ja ne kuitenkin onnistuvat, keinotekoisinakin, kommunikoiman ympäristönsä kanssa ja löytämään oman paikkansa siinä. Näyttelystä jäi erityisesti mieleen yksityiskohdat, varissut muta, kivien sävyt: kookkaat työ koostuvat sykähdyttävistä yksityiskohdista.