Kukkia

Andy Goldworthy on yksi kestosuosikeistani. Mielstäni hänen teoksensa saavat katsojan näkemään ympäristön uudella tavalla. Tämä on ihailtavaa. Luonto on ainakin Suomessa niin kovasti läsnä ettei siihen juuri kiinnitä huomiota. Saattaa ajatella vain että se on kaunis. Onhan se, toisinaan mutta ymäristö ja luonto ovat paljon muutakin ja Goldsworthyn teokset alleviivat näitä ominaisuuksia omalaatuisella tavalla. Teokset ovat esteettisiä ja mielikuvituksellisia, silti pysyen materiaalien avulla niin yksinkertaisina. Goldsworthyn taide on luonnonmateriaaleista huolimatta keinotekoista luonnossa, mutta löytää mielestäni tyylikkään tasapainon ympäristön kanssa koska materiaali elää. Teokset hajoavat ja mätänevät, niissä näkyy luonto, joka on elämän lisäksi myös kuolemaa.

Muutama päivä sitten törmäsin lähikaupan lehtihyllyllä puutarhalehteen jonka kannessa komeili Daniel Ostin asetelma. Ost on belgialainen floristi ja netti sivut vakuuttivat minut jonkin asteiseksi faniksi. Floristi oli ensimmäinen toiveammattini kolmen vuoden kypsässä iässä, kuvanveistäjä ei ehkä loppujen lopuksi ole niin kaukana siitä. Ostin kukka-astelmista tuli oitis Andy Goldsworthy mieleen. En oikein tiedä miksi kukka-asetelmia pitäisi kutsua, tässä tapauksessa melko luontevalta tuntuisi sanoa teos. Ostin teoksissa on mielettömän upeita väri- ja tekstuuriyhdeitelyjä, muotoja ja rytmiä. Vaikka materiaalit ovatkin eläviä kasveja tai niiden osia, ne ovat tietyssä elinkaarensa tilassa teoksessa, eivät kuihdu tai lakastu. Tämä erottanee kaksi luonnonmateriaaleilla työskentelevää taiteilijaa toisitaan. Miltä mahtaisi näyttää floristiikka kukilla jotka lakastuvat ja mädäntyvät? Pitänee kokeilla.